Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Ihminen toiminnan takana…

Olen vuonna 2007 valmistunut fysioterapeutiksi ja lisäkoulutuksella eläinfysioterapeutiksi 2014. Olen aikoinani harrastanut ratsastusta ja nykyään harrastan koirieni kanssa palveluskoira lajeja. Laumaani kuuluvat aviomies, kaksi tytärtä ja ”pojat” eli kaksi belgianpaimenkoiraa.

Kuka on eläinfysioterapeutti?

Eläinfysioterapeuttina voi toimia henkilö jolla on ammattikorkeakoulusta fysioterapeutin tutkinto suoritettuna (AMK 3,5v) ja jolla on useiden vuosien eläinkokemusta sekä on täydentänyt ammattitaitoaan eläinfysioterapiaopinnoilla (Eläinfysioterapian täydennyskoulutus AMK 1,5v)

Mitä on eläinfysioterapia?

Eläinfysioterapiassa eläimen toimintakykyä ja liikkumista sekä niiden ylläpitämisen tai lisäämisen mahdollisuuksia arvioidaan omistajan tai hoitajan haastattelun, eläimen havainnoinnin ja erilaisten tutkimus- ja mittausmenetelmien avulla. Eläinfysioterapia on liikunnan ja toimintakyvyn hoitamista, tukemista ja edistämistä niin terveille kuin sairaille eläimille. Eläinfysioterapian tavoitteena on edistää ja parantaa niin sairaan kuin terveen eläimen liikkumis- ja toimintakykyä sekä tuki- ja liikuntaelimistön ongelmien ennaltaehkäisy erilaisin hoito ja terapiamenetelmin. Fysioterapian tärkein menetelmä on terapeuttinen harjoittelu. Terapeuttisessa harjoittelussa spesifit ja kontrolloidut harjoitteet parantavat eläimen fyysisiä ominaisuuksia, esimerkiksi koordinaatiota, asentotuntoa, lihasvoimaa tai kestävyyttä.

HUOM! Sairaan eläimen hoidosta päättää aina eläinlääkäri.

Eläinfysioterapian tarvetta aiheuttavat muun muassa:

  • erilaisissa liikkumisen epäpuhtauksissa ja häiriöissä (ontuminen, asennon/ryhdin muutokset, liikkeen laadun muutokset, lihaskireydet)
  • tuki- ja liikuntaelinten vaurioissa tai kiputiloissa (lihas- ja nivelsiderevähtymät)
  • suorituskyvyn alennuttua (käyttö/kisa koirilla ja hevosilla, ikääntyvä eläin jonka liikkuminen vaikeutunut)
  • vammojen ja leikkausten jälkeisessä kuntoutuksessa (esim. selkä-, polvi- ja lonkka leikkaukset, murtumien jatkohoito)
  • neurologisissa vaivoissa (halvausten jälkitilat, etenevät neurologiset sairaudet, leikkausten jälkeinen kuntoutus)